Anonyymi kirjoitti hyviä pointteja seksistä. Toki seksillä, kuten monilla muillakin asioilla, on muitakin funktioita kuin pelkkä lajin säilyminen. Minulla on usein paha tapa yksinkertaistaa liikaa asioita. Tantrakin on tuttu käsite Evald Flisarin kirjasta "Tietäjän oppipoika". Seksuaalisuus on mielenkiintoinen asia, sillä se on vaikeimpia haluja hallita. Välillä itseni tekee mieli joko antautua sille kokonaan tai kieltää se. Välimuoto tuntuu kärsimykseltä huonon omantunnon ja häiritsevien halujen takia. Tosin nyt on parhaillaan melko tasapainoinen vaihe menossa. Elämänkumppaninikin on tietoinen ongelmastani ja suhtautuu siihen ymmärtävästi.
Olen nyt elänyt muutaman vuoden parisuhteessa ja nyt muutamme erillemme, koska kaipaamme omaa tilaa enemmän. Mielestäni suhde voi olla suhde vaikka osapuolet asuisivatkin eri asunnoissa. Alussa meillä oli yhteinen talouskin, mutta jo vuoden kuluttua vaihdoimme sen takaisin. Monelta turhalta riidalta ollaan säästytty senkin päätöksen ansiosta! Kun kumpikin pitää huolta itsestään, ei toinen voi syyttää että hänen työntekonsa hedelmät käytetään turhuuteen. Rahahan ei ole tärkeätä, vaan aika joka kuluu työn tekemiseen.
Olen huomannut, että eräs suhteen tärkeimmistä tekijöistä on jännite. Kun asuimme tiiviisti yhdessä, jännite purkautui liian usein ja suhde alkoi tuntua itsestäänselvyydellä. Tapahtui myös molemminpuolista samaistumista, eli että se mitä toinen teki vaikutti myös minuun. Tämän samaistumisen takia jotkut pitkään yhdessä olleet parit huomauttelevat toistensa tavoista yhtenään. He ovat kuin yksi henkilö, jolla on kaksi persoonaa jotka kiistelevät keskenään. Sen sijaan kun olen joskus ollut viikonkin poissa kotoa, jännite on kasvanut ja sen purkaminen on ollut mahtavaa. Ilmeisesti yksi seksin tarkoituskin on olla välineenä tuon jännitteen purkamisessa.
Kävin äskettäin ulkona kävelemässä sateen jälkeen. Ilma oli raikasta ja auringonlasku upea. Tuntui hyvältä verrytellä puutuneita lihaksia sisällä istumisen jälkeen. Lupiinit alkavat tehdä jo palkoja ja maitohorsmat kohta kukkivat. Poikkesin polulta metsään kuuntelemaan läheisen puron ääntä. Vaikka puro olikin likainen sekä sen ympärys täynnä roskia ja autonrenkaita - kuten kaupungissa voi olettaakin - oli kokemus silti nautittava!
Toteutin tänään ensimmäistä kertaa luomulinjaani. Tuntui hyvältä tietää, että kukaan ei todennäköisesti ole kärsinyt ruokani vuoksi. Jogurttipurkin kyljessäkin luki kuvaus onnellisen lehmän elämästä. :)
torstai 28. kesäkuuta 2007
keskiviikko 27. kesäkuuta 2007
Sadepäivä
Olen nyt kylässä sukulaisilla ja satuin näkemään tässä muutama päivä sitten TV:stä dokumentin "bullshit", joka kertoi Vandana Shivan GM-vastaisesta työstä. Dokumentti oli aika järkyttävää katsottavaa: suuryrityksen ahneus ajoi köyhät viljelijät itsemurhiin, jonka he suorittivat juomalla samaisen yrityksen valmistamia hyönteismyrkkyjä. Vandana Shivan järjestö taas pyrkii säilyttämään vanhat alkuperäislajikkeet, jotka ovat luonnostaan resistenttejä monille kasvisairauksille ja kuluttavat vähemmän vettä kuin GM-lajit.
Miten tämä sitten liittyy omaan askeesiini. Päätin tuon dokumentin katsottuani, että tästä edespäin ostan vain luomua, koska en halua missään suhteessa tukea tuon tapaista kehitystä. Koska luomu maksaa toistaiseksi enemmän kuin tavallinen ruoka, syön sitä vastaavasti vähemmän. Ainakin voin syödä puhtaalla omallatunnolla, melko varmana siitä ettei ruokani ole aiheuttanut kärsimystä eläimille, ihmisille, maalle tai vesistöille. Minulle askeesi on ensisijaisesti sitä että tiedostaa jokaisen tekonsa seurauksen, vaikuttipa teko sitten lähellä tai toisella puolella palloa. Todellinen askeesi ei ole sokeata uskomista, vaan aktiivista järkiperäistä toimintaa.
Seksuaalisuus on asia, joka varmasti tulee olemaan vaikein haaste valitsemallani tiellä. Seksin todellinen tarkoitushan on lasten tekeminen ja luonto on varmistanut elämän jatkuvuuden tekemällä siitä nautinnollista. Kun kondomit ja ehkäisypillerit keksitiin, sen tarkoitus muuttui ihmisten mielissä. Mainokset ja televisio aivopesevät meitä luulemaan, että seksin tarkoitus numero 1 olisi muka nautinto, eikä lastenteko. Seksi on samanlaista epäaitoa nautintoa, kuin sokeri tai alkoholikin. Seksillä tässä tarkoitan yhdyntää ja laukeamista, en läheisyyttä ja hyväilyä.
Olen kamppailut pitkään seksuaalisuuteni kanssa. Masturbaatio ja seksintarve on ollut minulle jotenkin pakonomaista, samankaltaista kuin sokerinhimo. Välillä olen löytänyt kultaisen keskitien, mutta ne kerrat ovat harvoja. Seksuaalisuus muuttaa jotenkin persoonaani, jos annan sille vallan. Kun himo pääsee valloille ajatukset muuttuvat ja se mitä hetki sitten olisi pitänyt moraalittomana tuntuukin moraaliselta. Pahimmillaan himo tukahduttaa nautinnonkin ja jäljelle jää vain paha mieli. Tällä hetkellä itselläni on auki se, että tulenko kieltämään masturbaation askeesisssani? Yhdynnän tulen kieltämään, mutta läheisyyden kieltämistä en koe tarpeelliseksi, kunhan se ei ole vaativaa vaan antavaa läheisyyttä.
Sain vihdoin vuokra-asunnon maaseudulta. Se vapautuu elokuun alusta ja sitten pääsen vihdoin kaupungin vilinästä maaseudun rauhaan! En koe hyötyväni mitään kaupungissa asumisesta, sillä en käy elokuvissa, baareissa, kahviloissa tai missään muussakaan mitä kaupunki tarjoaa. Sen sijaan kävelen paljon luonnossa ja järvien rannoilla. Niitä maaseutu tarjoaa paremmin kuin kaupunki.
Miten tämä sitten liittyy omaan askeesiini. Päätin tuon dokumentin katsottuani, että tästä edespäin ostan vain luomua, koska en halua missään suhteessa tukea tuon tapaista kehitystä. Koska luomu maksaa toistaiseksi enemmän kuin tavallinen ruoka, syön sitä vastaavasti vähemmän. Ainakin voin syödä puhtaalla omallatunnolla, melko varmana siitä ettei ruokani ole aiheuttanut kärsimystä eläimille, ihmisille, maalle tai vesistöille. Minulle askeesi on ensisijaisesti sitä että tiedostaa jokaisen tekonsa seurauksen, vaikuttipa teko sitten lähellä tai toisella puolella palloa. Todellinen askeesi ei ole sokeata uskomista, vaan aktiivista järkiperäistä toimintaa.
Seksuaalisuus on asia, joka varmasti tulee olemaan vaikein haaste valitsemallani tiellä. Seksin todellinen tarkoitushan on lasten tekeminen ja luonto on varmistanut elämän jatkuvuuden tekemällä siitä nautinnollista. Kun kondomit ja ehkäisypillerit keksitiin, sen tarkoitus muuttui ihmisten mielissä. Mainokset ja televisio aivopesevät meitä luulemaan, että seksin tarkoitus numero 1 olisi muka nautinto, eikä lastenteko. Seksi on samanlaista epäaitoa nautintoa, kuin sokeri tai alkoholikin. Seksillä tässä tarkoitan yhdyntää ja laukeamista, en läheisyyttä ja hyväilyä.
Olen kamppailut pitkään seksuaalisuuteni kanssa. Masturbaatio ja seksintarve on ollut minulle jotenkin pakonomaista, samankaltaista kuin sokerinhimo. Välillä olen löytänyt kultaisen keskitien, mutta ne kerrat ovat harvoja. Seksuaalisuus muuttaa jotenkin persoonaani, jos annan sille vallan. Kun himo pääsee valloille ajatukset muuttuvat ja se mitä hetki sitten olisi pitänyt moraalittomana tuntuukin moraaliselta. Pahimmillaan himo tukahduttaa nautinnonkin ja jäljelle jää vain paha mieli. Tällä hetkellä itselläni on auki se, että tulenko kieltämään masturbaation askeesisssani? Yhdynnän tulen kieltämään, mutta läheisyyden kieltämistä en koe tarpeelliseksi, kunhan se ei ole vaativaa vaan antavaa läheisyyttä.
Sain vihdoin vuokra-asunnon maaseudulta. Se vapautuu elokuun alusta ja sitten pääsen vihdoin kaupungin vilinästä maaseudun rauhaan! En koe hyötyväni mitään kaupungissa asumisesta, sillä en käy elokuvissa, baareissa, kahviloissa tai missään muussakaan mitä kaupunki tarjoaa. Sen sijaan kävelen paljon luonnossa ja järvien rannoilla. Niitä maaseutu tarjoaa paremmin kuin kaupunki.
sunnuntai 24. kesäkuuta 2007
Juhannuksen jälkimaininkeja
Juhannus on sitten vihdoin ohi! Olimme sukulaisten luona maalla edellisinä vuosinakin. Vasta paikan päällä muistimme miten olimme viime vuonna katuneet menemistämme sinne. Mielessä kävi jo monta päivää ennen lähtöä ajatus jäämisestä tyhjän kaupungin rauhaan. Ryhmän tahto kuitenkin voitti oman tahtoni ja lähdin muiden mukaan...
Maalla sukulaiset puhuivat niitä näitä keskenään: miehet tekniikasta, autoista, bisneksistä ja politiikasta, kun taas naiset juorusivat ihmissuhteista, unelmoivat lomamatkoista, tekivät ruokaa ja ihastelivat toistensa vaatteita. Sitä samaa jankutusta mitä kuulee päivittäin kaikkialla. Vietin aikani enimmäkseen pelaten ulkopelejä lasten kanssa. Järkyttävää oli huomata, kuinka aikuiset naureskelivat kaksimielisesti lapsien puheille ja heittivät kaksimielisiä kommentteja ja kysymyksiä heille. Lapset tietenkin vain innostuivat saamastaan huomiosta ja puhuivat lisää. Aikuiset tietämättään aivopesivät lapsia omaan kaksimieliseen ajatusmaailmaansa.
Onnistuin pitäytymään päätöksessäni olla nauttimatta karkkia, sipsiä ja limpparia, vaikka niitä oli tarjolla runsaasti. Yllätyin myös kuinka hyvä olo minulla oli! Ei velttoa sokerihumalaista oloa, ei kitalaki naarmuilla sipsien syömisestä. Hampaatkin tuntuivat puhtailta. Grilliruoasta söin vain kasvisruokaa. Alkoholia nautin, mutta kun alkoi tökkimään, lopetin heti.
Parhaimmat hetket juhannuksena oli yksin saunominen ja uimassa käyminen. Oli mahtava tunne mennä alastomana saunasta suoraan järveen ja uida järven keskelle auringon porottaessa siniseltä taivaalta. Kyllä olisi mahtavaa asua maalla vuoden ympäri, niin että lähellä olisi järvikin! Yksin saunoessani mietin aikomustani tulla askeetiksi portaittain. Seuraavaksi edessä olisi alkoholin pois jättäminen. Mietin että pitäiskö jättää kokonaan alkoholi, vai käyttää sitä kohtuullisesti ja ei-päihdyttävästi. Ongelmana on että minulle tulee rento päihtynyt olo jo yhdestä puolen litran siideristä. Vai käyttäisinkö alkoholia vain rituaalinomaisesti? Annan asian nyt hautua vielä mielessäni muutaman viikon. Vastahan rajoitin pois sokerit ja turhan rasvankin...
Maalla sukulaiset puhuivat niitä näitä keskenään: miehet tekniikasta, autoista, bisneksistä ja politiikasta, kun taas naiset juorusivat ihmissuhteista, unelmoivat lomamatkoista, tekivät ruokaa ja ihastelivat toistensa vaatteita. Sitä samaa jankutusta mitä kuulee päivittäin kaikkialla. Vietin aikani enimmäkseen pelaten ulkopelejä lasten kanssa. Järkyttävää oli huomata, kuinka aikuiset naureskelivat kaksimielisesti lapsien puheille ja heittivät kaksimielisiä kommentteja ja kysymyksiä heille. Lapset tietenkin vain innostuivat saamastaan huomiosta ja puhuivat lisää. Aikuiset tietämättään aivopesivät lapsia omaan kaksimieliseen ajatusmaailmaansa.
Onnistuin pitäytymään päätöksessäni olla nauttimatta karkkia, sipsiä ja limpparia, vaikka niitä oli tarjolla runsaasti. Yllätyin myös kuinka hyvä olo minulla oli! Ei velttoa sokerihumalaista oloa, ei kitalaki naarmuilla sipsien syömisestä. Hampaatkin tuntuivat puhtailta. Grilliruoasta söin vain kasvisruokaa. Alkoholia nautin, mutta kun alkoi tökkimään, lopetin heti.
Parhaimmat hetket juhannuksena oli yksin saunominen ja uimassa käyminen. Oli mahtava tunne mennä alastomana saunasta suoraan järveen ja uida järven keskelle auringon porottaessa siniseltä taivaalta. Kyllä olisi mahtavaa asua maalla vuoden ympäri, niin että lähellä olisi järvikin! Yksin saunoessani mietin aikomustani tulla askeetiksi portaittain. Seuraavaksi edessä olisi alkoholin pois jättäminen. Mietin että pitäiskö jättää kokonaan alkoholi, vai käyttää sitä kohtuullisesti ja ei-päihdyttävästi. Ongelmana on että minulle tulee rento päihtynyt olo jo yhdestä puolen litran siideristä. Vai käyttäisinkö alkoholia vain rituaalinomaisesti? Annan asian nyt hautua vielä mielessäni muutaman viikon. Vastahan rajoitin pois sokerit ja turhan rasvankin...
torstai 21. kesäkuuta 2007
Tie asketismiin alkaa
Kello on nyt 1:00 yöllä. Olen pitkään tuntenut pakottavaa tarvetta ryhtyä askeetiksi. Monta kertaa olen päättänyt ryhtyä tuumasta toimeen, mutta ehkä nyt tämän blogin myötä saan jotain pysyvää aikaiseksi.
Elämä on tuntunut pitkään jotenkin tyhjältä. Vaikka minulla menee ulkoisesti ja sisäisesti paremmin kuin olen ikinä uskaltanut toivoa, niin silti sisimmässäni raastaa tietoisuus siitä kuinka hetkellistä kaikki on. Suurimman osan päivästä mieleni samentaa samat arjen rutiinit, työ, ystävät ja sukulaiset, mutta vähän väliä elämässä tulee tyhjiä hetkiä, jolloin alkaa miettiä mitä täällä maailmassa oikein onkaan tekemässä. Olo on kuin että olisi tupsahtanut tänne tyhjyydestä ajatellen että: "Kuka mä oikein oon, missä mä oon ja mitä hittoo mun täällä pitäis tehdä!?" Samalla alkaa myös kelailee maailmaa: me täällä eletään yltäkylläisyydessä, kun toisella puolella palloa ihmiset kärsivät tuottaakseen tavaroita meidän kulutusjuhlaamme. Media ja mainokset syöttävät meille mielikuvaa, että meidän elämämme tarkoitus on ensisijaisesti olla kuluttajia ja vasta kun olemme onnistuneet siinä voimme onnistua olemaan myös hyviä vanhempia, aviopuolisoja tai ystäviä.
Noina tyhjinä hetkinä, jolloin mieleeni tulvii epäilyksiä oman elämäni tarkoituksellisuudesta, näen selvästi ympärilläni pyörivän illuusion, jonka osa itsekin olen. Tieto siitä aiheuttaa minulle voimattomuuden tunteen. En haluaisi olla osa tätä epäoikeudenmukaista pyörää, mutta kuitenkin olen ja kaikki minulle tärkeät ihmisetkin ovat!
Minulle on herännyt tarve tehdä pesäero tuohon illuusioon. Karistaa ylelliset harhakuvat yltäni ja pukeutua alastomaan yksinkertaisuudeen. Jos eläisin kuten köyhimmät tällä planeetalla elävät, puhdistuisiko silloin omatuntoni? Pääsisinkö silloin kaiken tämän ulkopuolelle, jolloin voisin vain levollisesti hymyillen katsella sitä? Olen vaihdellut ääripäästä toiseen. Milloin olen tuominnut ihmisiä mainosten stereotyyppien matkimisesta, milloin olen itse ostanut kaiken maailman herkkuja lievittääksen niillä henkistä tuskaani. Nyt haluan tehdä lopun tuosta poukkoilusta ja valita tietoisesti selvän ja muuttumattoman linjan, jota noudatan. Se tulee varmasti alussa tuottamaan itselleni ja läheisilleni kärsimystä, mutta niinhän se on kaikkien asioiden kanssa? Alussa vaikeata, mutta kun pyörät ovat lähteneet pyörimään, on niitä vaikea pysäyttää.
Tavoitteenani on lisätä asketisimin tasoa portaittain. Alussa vähennän omistamieni tavaroiden määrää, lasken kulutustasoni minimiin ja vaihdan ostotapani elämystenhakuisuudesta välttämättömien perustarpeiden tyydyttämiseen. Myöhemmin, kun olen saanut vakiinnutettua uudet tavat selkärankaani, vähennän vaatekertojeni määrään kahteen ja tavaroideni määrän minimiin. Yksinkertaistan vaatteeni näyttämään koruttomalta ja pesen ne itse käsin. Alan vegaaniksi. Opettelen tekemään itse pesuaineeni ja keräämään luonnosta mahdollisimman paljon ravintoa. Lopulta vähennän myös ulkoisten näköaistimusten määrää ja vetäydyn itseeni. Tavoitteenani ei kuitenkaan ole paeta illuusiota ja läheisiäni, vaan pikemminkin mennä illuusion ulkopuolelle jotta pääsisin sen ohi näkemään todelliset ihmiset ympärilläni.
En aio liittyä mihinkään uskontokuntaan tai meditaatioryhmään, vaan tehdä kaiken itse ja omasta tahdostani ilman ulkopuolista painetta. Tämä blogikin on vain työkalu, joka auttaa minua pysymään valitsemallani tiellä ja tekemään etenemisestäni suunnitelmallista.
Se mitä olen jo valmiiksi tehnyt:
- Lopettanut alkoholin käyttämisen päihdyttävässä tarkoituksessa. Tupakkaa en ole koskaan polttanutkaan.
Se mitä aion nyt seuraavaksi tehdä:
- Lopettaa limonadin, sipsien, karkkien ja leivosten syöminen, eli poistaa eläinrasva ja valkoinen sokeri ravinnostani. Erityisesti sipsit ovat olleet pitkään paheeni, johon olen sortunut silloin kun mielialani on ollut alhaalla.
- Ostaa vain luomua ja reilua, jolloin en enää aiheuta kärsimystä ihmisille, eläimille ja maalle. Koska luomu on paljon kalliimpaa kuin normaali ruoka, minun täytyy vähentää syömistäni jotta minulla olisi varaa ostaa sitä. Myös pesuaineet ostan tästä edespäin luonnonmukaisina.
Elämä on tuntunut pitkään jotenkin tyhjältä. Vaikka minulla menee ulkoisesti ja sisäisesti paremmin kuin olen ikinä uskaltanut toivoa, niin silti sisimmässäni raastaa tietoisuus siitä kuinka hetkellistä kaikki on. Suurimman osan päivästä mieleni samentaa samat arjen rutiinit, työ, ystävät ja sukulaiset, mutta vähän väliä elämässä tulee tyhjiä hetkiä, jolloin alkaa miettiä mitä täällä maailmassa oikein onkaan tekemässä. Olo on kuin että olisi tupsahtanut tänne tyhjyydestä ajatellen että: "Kuka mä oikein oon, missä mä oon ja mitä hittoo mun täällä pitäis tehdä!?" Samalla alkaa myös kelailee maailmaa: me täällä eletään yltäkylläisyydessä, kun toisella puolella palloa ihmiset kärsivät tuottaakseen tavaroita meidän kulutusjuhlaamme. Media ja mainokset syöttävät meille mielikuvaa, että meidän elämämme tarkoitus on ensisijaisesti olla kuluttajia ja vasta kun olemme onnistuneet siinä voimme onnistua olemaan myös hyviä vanhempia, aviopuolisoja tai ystäviä.
Noina tyhjinä hetkinä, jolloin mieleeni tulvii epäilyksiä oman elämäni tarkoituksellisuudesta, näen selvästi ympärilläni pyörivän illuusion, jonka osa itsekin olen. Tieto siitä aiheuttaa minulle voimattomuuden tunteen. En haluaisi olla osa tätä epäoikeudenmukaista pyörää, mutta kuitenkin olen ja kaikki minulle tärkeät ihmisetkin ovat!
Minulle on herännyt tarve tehdä pesäero tuohon illuusioon. Karistaa ylelliset harhakuvat yltäni ja pukeutua alastomaan yksinkertaisuudeen. Jos eläisin kuten köyhimmät tällä planeetalla elävät, puhdistuisiko silloin omatuntoni? Pääsisinkö silloin kaiken tämän ulkopuolelle, jolloin voisin vain levollisesti hymyillen katsella sitä? Olen vaihdellut ääripäästä toiseen. Milloin olen tuominnut ihmisiä mainosten stereotyyppien matkimisesta, milloin olen itse ostanut kaiken maailman herkkuja lievittääksen niillä henkistä tuskaani. Nyt haluan tehdä lopun tuosta poukkoilusta ja valita tietoisesti selvän ja muuttumattoman linjan, jota noudatan. Se tulee varmasti alussa tuottamaan itselleni ja läheisilleni kärsimystä, mutta niinhän se on kaikkien asioiden kanssa? Alussa vaikeata, mutta kun pyörät ovat lähteneet pyörimään, on niitä vaikea pysäyttää.
Tavoitteenani on lisätä asketisimin tasoa portaittain. Alussa vähennän omistamieni tavaroiden määrää, lasken kulutustasoni minimiin ja vaihdan ostotapani elämystenhakuisuudesta välttämättömien perustarpeiden tyydyttämiseen. Myöhemmin, kun olen saanut vakiinnutettua uudet tavat selkärankaani, vähennän vaatekertojeni määrään kahteen ja tavaroideni määrän minimiin. Yksinkertaistan vaatteeni näyttämään koruttomalta ja pesen ne itse käsin. Alan vegaaniksi. Opettelen tekemään itse pesuaineeni ja keräämään luonnosta mahdollisimman paljon ravintoa. Lopulta vähennän myös ulkoisten näköaistimusten määrää ja vetäydyn itseeni. Tavoitteenani ei kuitenkaan ole paeta illuusiota ja läheisiäni, vaan pikemminkin mennä illuusion ulkopuolelle jotta pääsisin sen ohi näkemään todelliset ihmiset ympärilläni.
En aio liittyä mihinkään uskontokuntaan tai meditaatioryhmään, vaan tehdä kaiken itse ja omasta tahdostani ilman ulkopuolista painetta. Tämä blogikin on vain työkalu, joka auttaa minua pysymään valitsemallani tiellä ja tekemään etenemisestäni suunnitelmallista.
Se mitä olen jo valmiiksi tehnyt:
- Lopettanut alkoholin käyttämisen päihdyttävässä tarkoituksessa. Tupakkaa en ole koskaan polttanutkaan.
Se mitä aion nyt seuraavaksi tehdä:
- Lopettaa limonadin, sipsien, karkkien ja leivosten syöminen, eli poistaa eläinrasva ja valkoinen sokeri ravinnostani. Erityisesti sipsit ovat olleet pitkään paheeni, johon olen sortunut silloin kun mielialani on ollut alhaalla.
- Ostaa vain luomua ja reilua, jolloin en enää aiheuta kärsimystä ihmisille, eläimille ja maalle. Koska luomu on paljon kalliimpaa kuin normaali ruoka, minun täytyy vähentää syömistäni jotta minulla olisi varaa ostaa sitä. Myös pesuaineet ostan tästä edespäin luonnonmukaisina.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
