Juhannus on sitten vihdoin ohi! Olimme sukulaisten luona maalla edellisinä vuosinakin. Vasta paikan päällä muistimme miten olimme viime vuonna katuneet menemistämme sinne. Mielessä kävi jo monta päivää ennen lähtöä ajatus jäämisestä tyhjän kaupungin rauhaan. Ryhmän tahto kuitenkin voitti oman tahtoni ja lähdin muiden mukaan...
Maalla sukulaiset puhuivat niitä näitä keskenään: miehet tekniikasta, autoista, bisneksistä ja politiikasta, kun taas naiset juorusivat ihmissuhteista, unelmoivat lomamatkoista, tekivät ruokaa ja ihastelivat toistensa vaatteita. Sitä samaa jankutusta mitä kuulee päivittäin kaikkialla. Vietin aikani enimmäkseen pelaten ulkopelejä lasten kanssa. Järkyttävää oli huomata, kuinka aikuiset naureskelivat kaksimielisesti lapsien puheille ja heittivät kaksimielisiä kommentteja ja kysymyksiä heille. Lapset tietenkin vain innostuivat saamastaan huomiosta ja puhuivat lisää. Aikuiset tietämättään aivopesivät lapsia omaan kaksimieliseen ajatusmaailmaansa.
Onnistuin pitäytymään päätöksessäni olla nauttimatta karkkia, sipsiä ja limpparia, vaikka niitä oli tarjolla runsaasti. Yllätyin myös kuinka hyvä olo minulla oli! Ei velttoa sokerihumalaista oloa, ei kitalaki naarmuilla sipsien syömisestä. Hampaatkin tuntuivat puhtailta. Grilliruoasta söin vain kasvisruokaa. Alkoholia nautin, mutta kun alkoi tökkimään, lopetin heti.
Parhaimmat hetket juhannuksena oli yksin saunominen ja uimassa käyminen. Oli mahtava tunne mennä alastomana saunasta suoraan järveen ja uida järven keskelle auringon porottaessa siniseltä taivaalta. Kyllä olisi mahtavaa asua maalla vuoden ympäri, niin että lähellä olisi järvikin! Yksin saunoessani mietin aikomustani tulla askeetiksi portaittain. Seuraavaksi edessä olisi alkoholin pois jättäminen. Mietin että pitäiskö jättää kokonaan alkoholi, vai käyttää sitä kohtuullisesti ja ei-päihdyttävästi. Ongelmana on että minulle tulee rento päihtynyt olo jo yhdestä puolen litran siideristä. Vai käyttäisinkö alkoholia vain rituaalinomaisesti? Annan asian nyt hautua vielä mielessäni muutaman viikon. Vastahan rajoitin pois sokerit ja turhan rasvankin...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Olen itsekin huomannut tuon aikuisten tavan syöttää lapsille kaksimielisyyksiä ja joskus siihen sortuvat jopa lastenohjelmat. Vanhempana niille pystyy nauramaan, mutta lapsille se ei ole hyväksi. Mielenkiintoinen blogi sinulla, varmasti tulen jatkossakin seuraamaan
Lähetä kommentti