Yhteisöllisyys

Nyt on mediassa ollut yllättävän paljon juttua yhteisöllisyydestä.

Monet kolumistit kehottavat olemaan yhteisöllisempiä ja huomioimaan enemmän lähimmäisiä.

Hyvä! Mutta yhteisöllisyys on kyllä enemmän kiinni rakenteista ja ympäristöstä jossa elämme, kuin yrittämisestä olla yhteisöllisempi. Me voimme silti valita ympäristömme.

Nykyrakenne ei anna mahdollisuutta yhteisöllisyyteen. Vain siitä poikkeamalla voidaan yhteisöllisyyttä harjoittaa.

Poikkeaminen on pienten yhteisöjen tai yhteisöllisien tapahtumien perustamista ja järjestämistä.

Yhteisöllisiä tapahtumia järjestetään alle YKSI prosentti kaikista tapahtumista.

Muut tapahtumat ovat joko teknisiä, jäykkiä, örveltämistä, päihtymistä tai käyttäytymiskoodien noudattamista.

Mitä on yhteisöllisyys?

Se on syömistä yhdessä, laulamista yhdessä, tanssimista yhdessä, hiljaisuuden jakamista yhdessä, hymyilemistä yhdessä... Se ei ole minä, se on ME! Se ei katso ulkonäköä, ikää, ihonväriä, sukupuolta, ei mitään. Sitä voi harjoittaa vauvat, lapset, teinit, vanhemmat, vaarit, mummot ... yhdessä!

Kun ei kiinnitetä huomiota eroavaisuuksiin vaan samankaltaisuuteen, syntyy yhteisöllisyys.

Se syntyy kun ei:

kerrota vitsejä miesten ja naisten eroavaisuuksista.

pidetä yllä hierarkiaa vanhempien ja nuorempien välillä.

tehdä vain omaan rooliin (mies, nainen, vanha, nuori...) kuuluvia asioita.

Olen kokenut todellista yhteisöllisyyttä ja se todella on tavoittelemisen arvoista. Sen kokeminen vaatii avoimuutta, heittäytymistä tuntemattomaan, suojamuurien murtamista.

Suosittelen!

Pilleri parantaa

Asun maalla ja käyn kaupungeissa vain ohikulkiessani. En omista TV:tä, en lue lehtiä tai kuuntele radiotakaan. Mitä nyt matkalukemisena luen Voimaa toisinaan. Jokelan tapahtumistakin kuulin melko myöhään ystäviltäni. Samoin Tehyn lakkoaikeista ja eduskunnan pakkotyölaista.

Satuin näkemään tässä jokunen päivä sitten ohimennen TV:stä mainoksen: nainen jumppaa aerobic-stepperi tunnilla. Pukukopissa hän sitten voivottelee kun jalat tuntuvat niin kipeiltä kovan reenin jälkeen. Vieressä istuva ojentaa pilleripurkkia ja kysyy: "Haluatko aspiriinia?"!

Siihen nykyään on näemmä menty! Kipulääkettä normaaliin lihassärkyynkin. Miten tuollainen mainos voi mennä läpi? Tuleva sukupolvi katsoo noita mainoksia ja rakentaa käsityksensä niiden pohjalta. Meneekö lääkkeiden käyttö tulevaisuudessa siihen, että pieneenkin luonnolliseen kipuun tai muuhun epämiellyttävään tilaan otetaan lääkettä? Eikö sitä silloin lueta jo addiktioksi? Ottavathan monet alkoholiakin stressiin ja huumeita henkiseen/sosiaaliseen pahoinvointiinsa. Saapahan nähdä mihin tämä maailma vielä menee...

Elämäni on melko liikkuvaa nykyisin johtuen opiskelusta. Matkat ovat pitkät täältä maalta käsin. Mutta opiskelu on myös antoisaa vaikkakin aikaa vievää. Vältyn puutarhaviljelyissäni monilta virheiltä sen ansiosta. Odotan jo innolla ensi kesää, jolloin pääsen kokeilemaan paremmin käytäntöä. Johtuen myöhäisestä muutostani en ehtinyt paljoa keräillä luonnosta.

Elämäntietä tulee kävellä kärsivällisesti ja luottaen: kaikki tulee aikanaan. Olen monta kertaa huomannut kuinka asiat järjestyvät paremmin kuin olisin itse edes kyennyt toivoa. Sanotaan esimerkiksi eroni viimeisestä tyttöystävästäni. En olisi ikinä arvannut niitä positiivisia asioita joita siitä seurasi.

Elämäntie

Näin viime yönä unta jossa olin palannut vanhaan ajattelutapaan, eli en ollut enää selibaatissa. Koin unessa ne entisenlaiset tunteiden vuoristoradat ja kun heräsin olin hieman sekaisin. Sitten yhtäkkiä tajusin etten ole se uniminä, vaan olen oikea minä ja selibaattini jatkuu edelleen. Mieleeni tuli heti vakaus ja seesteisyys. Koin onnellisuuden tunnetta selibaattini johdosta.

Ihastun nykyään miltei jokaiseen ihmiseen jonka tapaan. Ihastun heidän avoimuuteensa, elämisen ihmeeseensä, valoisuuteensa. Naisten ollessa kyseessä, mielessäni käy aina välillä ajatus elämänkumppanista, mutta sitten löydän eroja elämänteidemme suunnassa jolloin paljon parempi on antaa kukan kukkia kuin ottaa se itselle tai poimia itsensä hänelle. Jos alan joskus jonkun kanssa elää yhdessä, on välttämätöntä että elämäntiemme suunta on sama. Silloin voimme kumpikin kukkia yhdessä ilman että toinen kuihtuu.

Näin käy monelle. Monet uhraavat itsensä puolisolleen. He asettavat hänet Korkeimman edelle. Se on egon teko, ei korkeimman itsen. Elämäntie on aina kaikki kaikessa. Sen opin jo aikaisemmin kokemuksen kautta, mutta termin opin Paul Coelhon Alkemisti-kirjasta. Se kirja kuuluisikin koulussa luettavaksi yläasteella tai lukiossa.

Puuhaa on täällä maalla riittänyt ja välillä töiden määrä hirvittää. Mutta töiden monipuolisuus, luonnon läheisyys ja raikas ilma pitävät stressipeikot loitolla. Täällä luonnon helmassa todella näen selvästi kaupungin ja maaseudun eron. Kaupunki ei ole kertakaikkiaan ihmiselle sopiva ympäristö. Se tuntuu lähinnä slummilta kun ihmiset asuvat betonilaatikoissa kuin häkkikanat tuntematta naapureitaan. Kanat stressaantuu, ihmiset stressaantuu...

Märkiä unia

Seesteisyys on vain jatkunut selibaattini myötä. Tosin kahtena yönä olen nähnyt nyt kolmen kuukauden aikana märkiä unia. Vähän aika sitten näin myös unen, jonka lopputulos meinasi tulla märäksi mutta kesken unen tajusin tilanteen ja yliregaoiden heräsin. Olisin kyllä voinut herätä vain unessakin tietoisuuteen ja kävellä tilanteesta pois.

Ensimmäisessä unessani rakastelin koiran kanssa, mikä tuntui aika oudolta. Toisessa unessa minulle tuntemattoman naisen poikaystävä oli oikea vetelys ja nainen alkoi osoittaa kiinnostusta minua kohtaan. Uni oli kyllä kaikin puolin todentuntuinen ja miellyttävä.

En ota vakavasti noita tapauksia, koska rakastelu unimaailmassa (tai oikeassakin) on aivan eri asia kuin masturbointi. Rakastelu ei tuota pakonomaisia ajatuksia ja himoja yhtä herkästi. Onkin ollut oikein mieltä rauhoittavaa kun en ole kärsinyt kokonaiseen kolmeen kuukauteen niistä! Suosittelen selibaattia lämpimästi kaikille, joilla em. ongelmia esiintyy. Myös arjessa näkyy vaikutus: henkisyys ja hetkessä eläminen on lisääntynyt. Ajatusten kulku on myös vähentynyt huimasti. Toki syy voi olla elinympäristön vaihtumisessa luonnonläheisemmäksi.

Välillä nyt on tosin tullut pieniä yksinäisyyden tuntemuksia. Myös on tullut haaveajatuksia elämänkumppanista. En niitäkään rupea vastustamaan tai varta vasten toivomaan. Ajatukset tulevat ja menevät, samoin kuin tilanteet elämässä. Jos joskus sopiva ehdokas kumppaniksi tulee vastaan, niin se tapahtuu itsestään. Sitä ei tarvitse luoda väkisin.

Päivät kuluvat kaikenlaisia maalaistöitä tehdessä: puiden sahaaminen, halonhakkuu, ojien kaivuu, maan kääntäminen, sienestys, villivihannesten keruu... Ne kaikki ovat minulle meditaatiota ja unilääkettä. Kun päivän on tehnyt fyysistä työtä, niin ei varmasti tule uniongelmia.

Uhri

Aloitin opiskelut uudessa koulussa. Matkaa on melkoisesti täältä maalta käsin, mutta on se sen arvoista! Koulu on mahtava ja samoin ihmiset siellä! Opiskelu on rentoa, mukavaa ja kiinnostavaa. Olen päättänyt että opiskelen vain sitä joka kiinnostaa minua ja josta koen olevan hyötyä minulle. Mikäli koen toisin, läpäisen kurssin rimaa hipoen mutten pyri enempään. Tähän mennessä on näyttänyt siltä, että KAIKKi mitä koulussa opetetaan on kiinnostavaa!

Hieman tietoa kiinnostuksen kohteistani: luonto ja itsetekeminen. Eli olen kiinnostunut puutarhasta, marjastamisesta, sienestämisestä, puutöistä, kudonnasta, ompelusta, ruuanlaitosta, polttopuiden teosta, rakentamisesta, luonnonmukaisesta viljelystä, joogasta ja mietiskelystä. Todennäköisesti myös kalastamisesta. Nyt on puolukka aika ja puolukkametsä kutsuu! Harmi vain että polttopuut ja koulu vievät kaiken ajan ja viikon joogasarjakin pitäisi tehdä... Tänään ajattelin tehdä sen illalla. Pidän joogaamisesta illalla kuuden aikoihin, sillä aamulla olen niin pöhnässä että nukahtaisin kesken asanan!

Olen miettinyt hieman kohtaloani: olen juuri eronnut, ammatinvalintahaaveeni on nollissa ja muutenkin elämäni on melko yksinkertaista. Pitkään on mielessäni ollut kaipuu elää täysillä Korkeimmalle ja nyt tuntuu että kaikki on siihen valmista. Olen uhrannut itsen Jumalalle. Ennen uhrasin itseni ammattihaaveille, jotka olivat ympäristöni sanelemia, tai entisille ystävilleni tai tyttöystävälleni. Uhrasin itseäni myös televisiolle, tietokonepeleille, alkoholille, baareille ja perversioille. Vähän kerrallaan olen karsinut kaikki turhat pois ja olen saavuttanut melko seesteisen olotilan. Kun olen antanut nuo asiat pois olen vastaavasti saanut hurjasti lisää: aitoja ystäviä, luonnon ja lapsenomaista nautintoa. Palvelen Jumalaa palvelemalla lähimmäisiäni. Loistan olemukseni valoa niille, jotka ovat sille vastaanottavaisia. Samoin he loistavat omaa valoaan minulle.

Ihmiset uhraavat AINA itsensä jollekin. Miehelleen/vaimolleen, uralleen, televisiolle... lista on loputon. Silti nuo kaikki ovat ulkoisia määriteltyjä kohteita. Niille urhaaminen vangitsee, kun taas Jumalalle, Määrittelemättömälle, itsensä urhaaminen vapauttaa.

Tätä kirjoittaessa mieleeni hiipii ajatus, että kirjoitanko liian "ylitsevuotavasti"? Tunnen vain niin paljon iloa, että se tulvii bittiavaruuteenkin. Liekö sitten perisuomalaista perua sellainen vaatimattomuus ja hissuttelu?

Pohdiskeluja seksuaalisuudesta

Olen viimeaikoina miettinyt paljon seksuaalisuutta. Nyt kun olen elänyt jo melkein kaksi kuukautta selibaatissa, on helppo tarkastella sitä objektiivisemmin ilman vaaraa siihen hukkumisesta. Seksuaalisuus on ollut minulle pitkään mysteeri ja heikko alue. Erityisesti ongelmia on tuottanut siihen liittyvä moraali.

Lapsena hieman ennen murrosikää kuvittelin seksin ennemminkin läheisyydeksi: kosketteluksi, silittelyksi, halailuksi, suukotteluksi jne. Myös yhdynnän ajattelin tapahtuvan yhtä viattomasti ilman mitään roolitteluja tai seksikkyyksiä. Intiimit alueet olivat minulle vain alueita muiden joukossa, vaikkakin herkempiä sellaisia. Sitten murrosikäisenä ja sen jälkeen kuvioon astui halu ja himo. Aloin nähdä intiimit alueet enemmän mielikuvituksen kautta ja kun ennen haaveilin ihmisen miellyttävästä luonteesta, aloinkin haaveilla noista ruumiinosista. Aloin myös haaveilla kielletyistä, kiusallisista ja häveliäistä tilanteista. Näissä fantasioissa ilmenivät opettaja/oppilas, lääkäri/potilas ja muut vastaavat valtasuhteet. Aloin fantasioida myös seksistä sellaisten henkilöiden kanssa, joista en pitänyt tai jotka olivat muuten poikkeavia yleensä ihannetapauksena pidetystä. Fantasioissani ihmiset käyttäytyivät aina seksikkäästi, eli kokivat itsensä haluttaviksi ja samalla halusivat minua.

Nykyään pidän lapsen käsitystä rakastelusta paljon puhtaanpana ja aidompana kuin aikuisten. Aikuisten käsityksen voi eritellä seuraavasti:

• roolit ja valtasuhteet - mies/nainen, alistaja/alistettu, opettaja/oppilas...yms.
• ulkoiset elimet luonteen etusijalla
  
• seksikkyys - halun ja haluttavuuden tunne
• kielletyn tekeminen ja siveellisyyssääntöjen rikkominen
• tyydytyksen ja orgasmin tavoittelu
  

Tätä aikuisten käsitystä opettavat mainokset, tv-ohjelmat ja lehdet. Näissä medioissa näkyy miehiä ja naisia, jotka näyttävät haluttavilta ja jotka näyttelevät haluavansa katsojaa. He ovat ylpeitä, tyylikkäitä ja määrätietoisia henkilöiltä joita kaikki ihailevat. Esimerkiksi jos on joskus nähnyt Sinkkuelämää-sarjaa niin siinä pää- ja sivuhenkilöt ovat huolissaan vain tyydyttymisen maksimoinnista ja oman seksikkyytensä korostamisesta. Seksikäs katse lupaa ja viettelee, mutta ei anna mitään ellei saa sitäkin enemmän. Seksikkyys on kaupankäyntiä ja kilpailua, mikä selittää sen hurjan suosion nyky-yhteiskunnassa.

Haluava katse on manipulaatiokeino. Se hämmentää ja imartelee kohdettaan saaden tämän kokemaan itsensä haluttavaksi ja vastaavasti haluamaan lisää tuota katsetta. Näin kaksi ihmistä ruokkivat kumpikin himollaan toistensa seksikkyydentunnetta ja tämä kierre vetää heitä toisiaan kohti. Syntyy seksikkyyden käyttäytymiskaava josta poikkeaminen leimaa kyseisen henkilön tylsimykseksi. Mainostajat tietävät tämän ja käyttävät sitä hyväkseen. He luovat mielikuvaa henkilöstä joka tiettyjä tuotteita käyttämällä vahvistaa omaa seksikkyyden tunnetta. Näin seksikkyys on viety materiaan saakka. Vain tiettyjä tuotteita käyttämällä maksimoit seksikkyytesi. Mainoksissa naiset ja miehet viettelevät haluavalla katseellaan ja haluttavalla olemuksellaan katsojan. Katsoja himoitsee heitä ja tuo halu synnyttää tarpeen apionida mainosten ylläpitämää trendimaailmaa.

Manipulointi seksikkyyden avulla häiritsee erityisen paljon silloin kun sitä ilmenee normaalissa sosiaalisessa kanssakäymisessä. Ihmiset käyttävät sitä vaikka eivät olisikaan kiinnostuneita, mikä luo suurta hämmennystä. Erityisesti haluttava olemus synnyttää ihmisisten halun ja himon, vaikkeivät nämä olisikaan aidosti kiinnostuneita. Se aiheuttaa kiusaantuneen olon. Jotkut ihmiset eivät osaa ollenkaan kommunikoida vastakkaisen sukupuolen kanssa ilman seksikkyyden käyttämistä.

Lasten käsitys rakastelusta ei perustu kaksinaisuuksille tai itsekkäälle haluamiselle vaan pyyteettömälle antamiselle. Sitä voisi verrata kissan silittämiseen. Emme me kissaa silittäessämme halua siltä mitään mutta kuitenkin saamme siitä paljon mielihyvää. Samanlailla emme halua tai vaadi kumppaniltamme mitään mutta saamme kuitenkin paljon häntä hyväillessämme. Hyväily itsessään on palkitsevaa vaikkei hyväiltävä itse tekisikään mitään. Ainoa vaatimus on että hän ottaa hyväilyn vastaan. Mikäli hän ei ota, ei meidän tee mieli hyväilläkään. Niin luonnollista on lasten käsitys rakastelusta.

Muutto, ero ja selibaatti

Olen ollut nyt tahattomalla tauolla tämän blogini suhteen. Kesän nyt muutenkin viettää mieluummin ulkona kuin koneen ääressä. Syynä tosin on pikemminkin netin puuttuminen kuin että itsekurin olisi tarpeeksi vahva luopuakseni sen käytöstä.

Paljon on sattunut muutamassa kuukaudessa. Erosimme tyttöystäväni kanssa kun tämä löysi bilettämässä ollessaan uuden rakkauden kohteen. Ehdimmekin olla jo yli kolme vuotta yhdessä. Nyt tämä aika on mennyt prosessoidessa tuota tapahtumaa. Olen pyrkinyt siihen, etten katkeroituisi tai muutenkaan suhtautuisi tapahtuneeseen millään tavoin negatiivisesti. Mielestäni ihmissuhde on vapaaehtoinen asia, eikä mikään pakkopulla vankila. Olemmekin puhuneet monta kertaa, että jos toinen rakastuu johonkin muuhun tai haluaa muuten lopettaa suhteen, voi sen tehdä. Ainoa vaatimus on rehellisyys ja että tuo asian ilmi heti. Näin kävi omassakin tapauksessani, minkä takia en koe että entinen tyttöystäväni olisi pettänyt minua. Pettäminen tarkoittaa aina valehtelemista.

Ero tapahtui noin kaksi kuukautta sitten ja siitä hetkestä asti olen elänyt selibaatissa. En ole masturboinut, enkä edes ajatellut seksiä tai seksuaalisia asioita. Toki sellaisia ajatuksia on tullut mieleeni, mutta olen pyrkinyt heti tiedostamaan ne ja miettinyt niiden todellista luonnetta. Olen tavallaan koittanut suggeroida itseni näkemään totuuden sellaisista asioista suoraan, sen sijaan että tulkitsisin ne tottuttujen ja opittujen ajatusten ja tunteiden kautta. Seksi pelkällä fyysisellä olemuksellaan on nimittäin vain halun tyydyttämistä, joka aiheuttaa mielihyväntunteen ja lievän aallonpohjan.

Se voi toki olla henkistäkin, mutta itse henkilökohtaisesti koen tällä hetkellä hyväksi täyden selibaatin kunnes löydän ihmisen jonka kanssa voin pyyteettömästi rakastella. Tähän asti se on tuntunut onnelliselta ja seesteiseltä. Kun olen ennen yrittänyt tällaista ovat ne sortuneet ja tuottaneet voimakkaan vastareaktion. Jo tämä henkinen täyteyden tunne kannustaa jatkamaan selibaattia.

Levottomuus

On ollut niin aurinkoista ettei ole viitsinyt viettää aikaa koneen ääressä, mutta nyt yöllä tekee mieli taas pohdiskella asioita. Alkuviikolla on ollut melko levoton olo. Johtuu varmaan kuumuudesta mutta myös siitä, ettei ole omaa rauhallista paikkaa missä olla. Ympärillä on jatkuvasti ihmisiä ja tuntuu vaikealta keksiä mitään järkevää tekemistä. Nyt kun olen taas vihdoin yksin koen ihanaa levollisuutta. Levottomuus on vaivannut minua aikaisemminkin ja askeesin avulla olisi tarkoitus päästä siitä eroon ja saavuttaa tasapainoisuus. Haluaisin myös avautua enemmän ulospäin. Olen meinaan nyt ollut melko sisäänpäinkääntynyt omien ongelmien vatvoja. Kun en omista paljon mitään eikä ole haluakaan tavoitella mitään itseäni varten, voisin keskittyä enemmän ympäristööni ja paremmin palvella sitä. Tunnen muutaman sellaisen ihmisen ja ihailen suuresti heidän kykyään tehdä pyyteetöntä hyvää.

Olen joskus miettinyt myös munkiksi ryhtymistä johonkin luostariin. Kun tapasin nykyisen tyttöystäväni sellaiset haaveet haihtuivat, ja nyt ajattelen että on jopa parempaa toteuttaa askeesia niin ettei tee sitä minkään ulkopuolisen vaikutuksesta. Silloin päätös ja toteutus on todella lähtöisin omasta tahdosta. Munkki voin olla yksinkin, kysehän on lopulta vain sisäisestä muuttumisesta eikä ulkoisista puitteista.

Huomenna menen töiden jälkeen luontoon samoilemaan ja uimaan mikäli sää sallii. Kävin toissapäivänä uimassa ja vesi oli todella virkistävää eikä liian kylmääkään. Olen viimeaikoina myös pyöräillyt paljon ja se on virkistänyt, varsinkin kun on koko päivä istunut töissä koneen ääressä.

Lisää sadepäivän pohdintoja

Anonyymi kirjoitti hyviä pointteja seksistä. Toki seksillä, kuten monilla muillakin asioilla, on muitakin funktioita kuin pelkkä lajin säilyminen. Minulla on usein paha tapa yksinkertaistaa liikaa asioita. Tantrakin on tuttu käsite Evald Flisarin kirjasta "Tietäjän oppipoika". Seksuaalisuus on mielenkiintoinen asia, sillä se on vaikeimpia haluja hallita. Välillä itseni tekee mieli joko antautua sille kokonaan tai kieltää se. Välimuoto tuntuu kärsimykseltä huonon omantunnon ja häiritsevien halujen takia. Tosin nyt on parhaillaan melko tasapainoinen vaihe menossa. Elämänkumppaninikin on tietoinen ongelmastani ja suhtautuu siihen ymmärtävästi.

Olen nyt elänyt muutaman vuoden parisuhteessa ja nyt muutamme erillemme, koska kaipaamme omaa tilaa enemmän. Mielestäni suhde voi olla suhde vaikka osapuolet asuisivatkin eri asunnoissa. Alussa meillä oli yhteinen talouskin, mutta jo vuoden kuluttua vaihdoimme sen takaisin. Monelta turhalta riidalta ollaan säästytty senkin päätöksen ansiosta! Kun kumpikin pitää huolta itsestään, ei toinen voi syyttää että hänen työntekonsa hedelmät käytetään turhuuteen. Rahahan ei ole tärkeätä, vaan aika joka kuluu työn tekemiseen.

Olen huomannut, että eräs suhteen tärkeimmistä tekijöistä on jännite. Kun asuimme tiiviisti yhdessä, jännite purkautui liian usein ja suhde alkoi tuntua itsestäänselvyydellä. Tapahtui myös molemminpuolista samaistumista, eli että se mitä toinen teki vaikutti myös minuun. Tämän samaistumisen takia jotkut pitkään yhdessä olleet parit huomauttelevat toistensa tavoista yhtenään. He ovat kuin yksi henkilö, jolla on kaksi persoonaa jotka kiistelevät keskenään. Sen sijaan kun olen joskus ollut viikonkin poissa kotoa, jännite on kasvanut ja sen purkaminen on ollut mahtavaa. Ilmeisesti yksi seksin tarkoituskin on olla välineenä tuon jännitteen purkamisessa.

Kävin äskettäin ulkona kävelemässä sateen jälkeen. Ilma oli raikasta ja auringonlasku upea. Tuntui hyvältä verrytellä puutuneita lihaksia sisällä istumisen jälkeen. Lupiinit alkavat tehdä jo palkoja ja maitohorsmat kohta kukkivat. Poikkesin polulta metsään kuuntelemaan läheisen puron ääntä. Vaikka puro olikin likainen sekä sen ympärys täynnä roskia ja autonrenkaita - kuten kaupungissa voi olettaakin - oli kokemus silti nautittava!

Toteutin tänään ensimmäistä kertaa luomulinjaani. Tuntui hyvältä tietää, että kukaan ei todennäköisesti ole kärsinyt ruokani vuoksi. Jogurttipurkin kyljessäkin luki kuvaus onnellisen lehmän elämästä. :)

Sadepäivä

Olen nyt kylässä sukulaisilla ja satuin näkemään tässä muutama päivä sitten TV:stä dokumentin "bullshit", joka kertoi Vandana Shivan GM-vastaisesta työstä. Dokumentti oli aika järkyttävää katsottavaa: suuryrityksen ahneus ajoi köyhät viljelijät itsemurhiin, jonka he suorittivat juomalla samaisen yrityksen valmistamia hyönteismyrkkyjä. Vandana Shivan järjestö taas pyrkii säilyttämään vanhat alkuperäislajikkeet, jotka ovat luonnostaan resistenttejä monille kasvisairauksille ja kuluttavat vähemmän vettä kuin GM-lajit.

Miten tämä sitten liittyy omaan askeesiini. Päätin tuon dokumentin katsottuani, että tästä edespäin ostan vain luomua, koska en halua missään suhteessa tukea tuon tapaista kehitystä. Koska luomu maksaa toistaiseksi enemmän kuin tavallinen ruoka, syön sitä vastaavasti vähemmän. Ainakin voin syödä puhtaalla omallatunnolla, melko varmana siitä ettei ruokani ole aiheuttanut kärsimystä eläimille, ihmisille, maalle tai vesistöille. Minulle askeesi on ensisijaisesti sitä että tiedostaa jokaisen tekonsa seurauksen, vaikuttipa teko sitten lähellä tai toisella puolella palloa. Todellinen askeesi ei ole sokeata uskomista, vaan aktiivista järkiperäistä toimintaa.

Seksuaalisuus on asia, joka varmasti tulee olemaan vaikein haaste valitsemallani tiellä. Seksin todellinen tarkoitushan on lasten tekeminen ja luonto on varmistanut elämän jatkuvuuden tekemällä siitä nautinnollista. Kun kondomit ja ehkäisypillerit keksitiin, sen tarkoitus muuttui ihmisten mielissä. Mainokset ja televisio aivopesevät meitä luulemaan, että seksin tarkoitus numero 1 olisi muka nautinto, eikä lastenteko. Seksi on samanlaista epäaitoa nautintoa, kuin sokeri tai alkoholikin. Seksillä tässä tarkoitan yhdyntää ja laukeamista, en läheisyyttä ja hyväilyä.

Olen kamppailut pitkään seksuaalisuuteni kanssa. Masturbaatio ja seksintarve on ollut minulle jotenkin pakonomaista, samankaltaista kuin sokerinhimo. Välillä olen löytänyt kultaisen keskitien, mutta ne kerrat ovat harvoja. Seksuaalisuus muuttaa jotenkin persoonaani, jos annan sille vallan. Kun himo pääsee valloille ajatukset muuttuvat ja se mitä hetki sitten olisi pitänyt moraalittomana tuntuukin moraaliselta. Pahimmillaan himo tukahduttaa nautinnonkin ja jäljelle jää vain paha mieli. Tällä hetkellä itselläni on auki se, että tulenko kieltämään masturbaation askeesisssani? Yhdynnän tulen kieltämään, mutta läheisyyden kieltämistä en koe tarpeelliseksi, kunhan se ei ole vaativaa vaan antavaa läheisyyttä.

Sain vihdoin vuokra-asunnon maaseudulta. Se vapautuu elokuun alusta ja sitten pääsen vihdoin kaupungin vilinästä maaseudun rauhaan! En koe hyötyväni mitään kaupungissa asumisesta, sillä en käy elokuvissa, baareissa, kahviloissa tai missään muussakaan mitä kaupunki tarjoaa. Sen sijaan kävelen paljon luonnossa ja järvien rannoilla. Niitä maaseutu tarjoaa paremmin kuin kaupunki.

Juhannuksen jälkimaininkeja

Juhannus on sitten vihdoin ohi! Olimme sukulaisten luona maalla edellisinä vuosinakin. Vasta paikan päällä muistimme miten olimme viime vuonna katuneet menemistämme sinne. Mielessä kävi jo monta päivää ennen lähtöä ajatus jäämisestä tyhjän kaupungin rauhaan. Ryhmän tahto kuitenkin voitti oman tahtoni ja lähdin muiden mukaan...

Maalla sukulaiset puhuivat niitä näitä keskenään: miehet tekniikasta, autoista, bisneksistä ja politiikasta, kun taas naiset juorusivat ihmissuhteista, unelmoivat lomamatkoista, tekivät ruokaa ja ihastelivat toistensa vaatteita. Sitä samaa jankutusta mitä kuulee päivittäin kaikkialla. Vietin aikani enimmäkseen pelaten ulkopelejä lasten kanssa. Järkyttävää oli huomata, kuinka aikuiset naureskelivat kaksimielisesti lapsien puheille ja heittivät kaksimielisiä kommentteja ja kysymyksiä heille. Lapset tietenkin vain innostuivat saamastaan huomiosta ja puhuivat lisää. Aikuiset tietämättään aivopesivät lapsia omaan kaksimieliseen ajatusmaailmaansa.

Onnistuin pitäytymään päätöksessäni olla nauttimatta karkkia, sipsiä ja limpparia, vaikka niitä oli tarjolla runsaasti. Yllätyin myös kuinka hyvä olo minulla oli! Ei velttoa sokerihumalaista oloa, ei kitalaki naarmuilla sipsien syömisestä. Hampaatkin tuntuivat puhtailta. Grilliruoasta söin vain kasvisruokaa. Alkoholia nautin, mutta kun alkoi tökkimään, lopetin heti.

Parhaimmat hetket juhannuksena oli yksin saunominen ja uimassa käyminen. Oli mahtava tunne mennä alastomana saunasta suoraan järveen ja uida järven keskelle auringon porottaessa siniseltä taivaalta. Kyllä olisi mahtavaa asua maalla vuoden ympäri, niin että lähellä olisi järvikin! Yksin saunoessani mietin aikomustani tulla askeetiksi portaittain. Seuraavaksi edessä olisi alkoholin pois jättäminen. Mietin että pitäiskö jättää kokonaan alkoholi, vai käyttää sitä kohtuullisesti ja ei-päihdyttävästi. Ongelmana on että minulle tulee rento päihtynyt olo jo yhdestä puolen litran siideristä. Vai käyttäisinkö alkoholia vain rituaalinomaisesti? Annan asian nyt hautua vielä mielessäni muutaman viikon. Vastahan rajoitin pois sokerit ja turhan rasvankin...

Tie asketismiin alkaa

Kello on nyt 1:00 yöllä. Olen pitkään tuntenut pakottavaa tarvetta ryhtyä askeetiksi. Monta kertaa olen päättänyt ryhtyä tuumasta toimeen, mutta ehkä nyt tämän blogin myötä saan jotain pysyvää aikaiseksi.

Elämä on tuntunut pitkään jotenkin tyhjältä. Vaikka minulla menee ulkoisesti ja sisäisesti paremmin kuin olen ikinä uskaltanut toivoa, niin silti sisimmässäni raastaa tietoisuus siitä kuinka hetkellistä kaikki on. Suurimman osan päivästä mieleni samentaa samat arjen rutiinit, työ, ystävät ja sukulaiset, mutta vähän väliä elämässä tulee tyhjiä hetkiä, jolloin alkaa miettiä mitä täällä maailmassa oikein onkaan tekemässä. Olo on kuin että olisi tupsahtanut tänne tyhjyydestä ajatellen että: "Kuka mä oikein oon, missä mä oon ja mitä hittoo mun täällä pitäis tehdä!?" Samalla alkaa myös kelailee maailmaa: me täällä eletään yltäkylläisyydessä, kun toisella puolella palloa ihmiset kärsivät tuottaakseen tavaroita meidän kulutusjuhlaamme. Media ja mainokset syöttävät meille mielikuvaa, että meidän elämämme tarkoitus on ensisijaisesti olla kuluttajia ja vasta kun olemme onnistuneet siinä voimme onnistua olemaan myös hyviä vanhempia, aviopuolisoja tai ystäviä.

Noina tyhjinä hetkinä, jolloin mieleeni tulvii epäilyksiä oman elämäni tarkoituksellisuudesta, näen selvästi ympärilläni pyörivän illuusion, jonka osa itsekin olen. Tieto siitä aiheuttaa minulle voimattomuuden tunteen. En haluaisi olla osa tätä epäoikeudenmukaista pyörää, mutta kuitenkin olen ja kaikki minulle tärkeät ihmisetkin ovat!

Minulle on herännyt tarve tehdä pesäero tuohon illuusioon. Karistaa ylelliset harhakuvat yltäni ja pukeutua alastomaan yksinkertaisuudeen. Jos eläisin kuten köyhimmät tällä planeetalla elävät, puhdistuisiko silloin omatuntoni? Pääsisinkö silloin kaiken tämän ulkopuolelle, jolloin voisin vain levollisesti hymyillen katsella sitä? Olen vaihdellut ääripäästä toiseen. Milloin olen tuominnut ihmisiä mainosten stereotyyppien matkimisesta, milloin olen itse ostanut kaiken maailman herkkuja lievittääksen niillä henkistä tuskaani. Nyt haluan tehdä lopun tuosta poukkoilusta ja valita tietoisesti selvän ja muuttumattoman linjan, jota noudatan. Se tulee varmasti alussa tuottamaan itselleni ja läheisilleni kärsimystä, mutta niinhän se on kaikkien asioiden kanssa? Alussa vaikeata, mutta kun pyörät ovat lähteneet pyörimään, on niitä vaikea pysäyttää.

Tavoitteenani on lisätä asketisimin tasoa portaittain. Alussa vähennän omistamieni tavaroiden määrää, lasken kulutustasoni minimiin ja vaihdan ostotapani elämystenhakuisuudesta välttämättömien perustarpeiden tyydyttämiseen. Myöhemmin, kun olen saanut vakiinnutettua uudet tavat selkärankaani, vähennän vaatekertojeni määrään kahteen ja tavaroideni määrän minimiin. Yksinkertaistan vaatteeni näyttämään koruttomalta ja pesen ne itse käsin. Alan vegaaniksi. Opettelen tekemään itse pesuaineeni ja keräämään luonnosta mahdollisimman paljon ravintoa. Lopulta vähennän myös ulkoisten näköaistimusten määrää ja vetäydyn itseeni. Tavoitteenani ei kuitenkaan ole paeta illuusiota ja läheisiäni, vaan pikemminkin mennä illuusion ulkopuolelle jotta pääsisin sen ohi näkemään todelliset ihmiset ympärilläni.

En aio liittyä mihinkään uskontokuntaan tai meditaatioryhmään, vaan tehdä kaiken itse ja omasta tahdostani ilman ulkopuolista painetta. Tämä blogikin on vain työkalu, joka auttaa minua pysymään valitsemallani tiellä ja tekemään etenemisestäni suunnitelmallista.

Se mitä olen jo valmiiksi tehnyt:

- Lopettanut alkoholin käyttämisen päihdyttävässä tarkoituksessa. Tupakkaa en ole koskaan polttanutkaan.

Se mitä aion nyt seuraavaksi tehdä:

- Lopettaa limonadin, sipsien, karkkien ja leivosten syöminen, eli poistaa eläinrasva ja valkoinen sokeri ravinnostani. Erityisesti sipsit ovat olleet pitkään paheeni, johon olen sortunut silloin kun mielialani on ollut alhaalla.

- Ostaa vain luomua ja reilua, jolloin en enää aiheuta kärsimystä ihmisille, eläimille ja maalle. Koska luomu on paljon kalliimpaa kuin normaali ruoka, minun täytyy vähentää syömistäni jotta minulla olisi varaa ostaa sitä. Myös pesuaineet ostan tästä edespäin luonnonmukaisina.