Yhteisöllisyys

Nyt on mediassa ollut yllättävän paljon juttua yhteisöllisyydestä.

Monet kolumistit kehottavat olemaan yhteisöllisempiä ja huomioimaan enemmän lähimmäisiä.

Hyvä! Mutta yhteisöllisyys on kyllä enemmän kiinni rakenteista ja ympäristöstä jossa elämme, kuin yrittämisestä olla yhteisöllisempi. Me voimme silti valita ympäristömme.

Nykyrakenne ei anna mahdollisuutta yhteisöllisyyteen. Vain siitä poikkeamalla voidaan yhteisöllisyyttä harjoittaa.

Poikkeaminen on pienten yhteisöjen tai yhteisöllisien tapahtumien perustamista ja järjestämistä.

Yhteisöllisiä tapahtumia järjestetään alle YKSI prosentti kaikista tapahtumista.

Muut tapahtumat ovat joko teknisiä, jäykkiä, örveltämistä, päihtymistä tai käyttäytymiskoodien noudattamista.

Mitä on yhteisöllisyys?

Se on syömistä yhdessä, laulamista yhdessä, tanssimista yhdessä, hiljaisuuden jakamista yhdessä, hymyilemistä yhdessä... Se ei ole minä, se on ME! Se ei katso ulkonäköä, ikää, ihonväriä, sukupuolta, ei mitään. Sitä voi harjoittaa vauvat, lapset, teinit, vanhemmat, vaarit, mummot ... yhdessä!

Kun ei kiinnitetä huomiota eroavaisuuksiin vaan samankaltaisuuteen, syntyy yhteisöllisyys.

Se syntyy kun ei:

kerrota vitsejä miesten ja naisten eroavaisuuksista.

pidetä yllä hierarkiaa vanhempien ja nuorempien välillä.

tehdä vain omaan rooliin (mies, nainen, vanha, nuori...) kuuluvia asioita.

Olen kokenut todellista yhteisöllisyyttä ja se todella on tavoittelemisen arvoista. Sen kokeminen vaatii avoimuutta, heittäytymistä tuntemattomaan, suojamuurien murtamista.

Suosittelen!

Pilleri parantaa

Asun maalla ja käyn kaupungeissa vain ohikulkiessani. En omista TV:tä, en lue lehtiä tai kuuntele radiotakaan. Mitä nyt matkalukemisena luen Voimaa toisinaan. Jokelan tapahtumistakin kuulin melko myöhään ystäviltäni. Samoin Tehyn lakkoaikeista ja eduskunnan pakkotyölaista.

Satuin näkemään tässä jokunen päivä sitten ohimennen TV:stä mainoksen: nainen jumppaa aerobic-stepperi tunnilla. Pukukopissa hän sitten voivottelee kun jalat tuntuvat niin kipeiltä kovan reenin jälkeen. Vieressä istuva ojentaa pilleripurkkia ja kysyy: "Haluatko aspiriinia?"!

Siihen nykyään on näemmä menty! Kipulääkettä normaaliin lihassärkyynkin. Miten tuollainen mainos voi mennä läpi? Tuleva sukupolvi katsoo noita mainoksia ja rakentaa käsityksensä niiden pohjalta. Meneekö lääkkeiden käyttö tulevaisuudessa siihen, että pieneenkin luonnolliseen kipuun tai muuhun epämiellyttävään tilaan otetaan lääkettä? Eikö sitä silloin lueta jo addiktioksi? Ottavathan monet alkoholiakin stressiin ja huumeita henkiseen/sosiaaliseen pahoinvointiinsa. Saapahan nähdä mihin tämä maailma vielä menee...

Elämäni on melko liikkuvaa nykyisin johtuen opiskelusta. Matkat ovat pitkät täältä maalta käsin. Mutta opiskelu on myös antoisaa vaikkakin aikaa vievää. Vältyn puutarhaviljelyissäni monilta virheiltä sen ansiosta. Odotan jo innolla ensi kesää, jolloin pääsen kokeilemaan paremmin käytäntöä. Johtuen myöhäisestä muutostani en ehtinyt paljoa keräillä luonnosta.

Elämäntietä tulee kävellä kärsivällisesti ja luottaen: kaikki tulee aikanaan. Olen monta kertaa huomannut kuinka asiat järjestyvät paremmin kuin olisin itse edes kyennyt toivoa. Sanotaan esimerkiksi eroni viimeisestä tyttöystävästäni. En olisi ikinä arvannut niitä positiivisia asioita joita siitä seurasi.

Elämäntie

Näin viime yönä unta jossa olin palannut vanhaan ajattelutapaan, eli en ollut enää selibaatissa. Koin unessa ne entisenlaiset tunteiden vuoristoradat ja kun heräsin olin hieman sekaisin. Sitten yhtäkkiä tajusin etten ole se uniminä, vaan olen oikea minä ja selibaattini jatkuu edelleen. Mieleeni tuli heti vakaus ja seesteisyys. Koin onnellisuuden tunnetta selibaattini johdosta.

Ihastun nykyään miltei jokaiseen ihmiseen jonka tapaan. Ihastun heidän avoimuuteensa, elämisen ihmeeseensä, valoisuuteensa. Naisten ollessa kyseessä, mielessäni käy aina välillä ajatus elämänkumppanista, mutta sitten löydän eroja elämänteidemme suunnassa jolloin paljon parempi on antaa kukan kukkia kuin ottaa se itselle tai poimia itsensä hänelle. Jos alan joskus jonkun kanssa elää yhdessä, on välttämätöntä että elämäntiemme suunta on sama. Silloin voimme kumpikin kukkia yhdessä ilman että toinen kuihtuu.

Näin käy monelle. Monet uhraavat itsensä puolisolleen. He asettavat hänet Korkeimman edelle. Se on egon teko, ei korkeimman itsen. Elämäntie on aina kaikki kaikessa. Sen opin jo aikaisemmin kokemuksen kautta, mutta termin opin Paul Coelhon Alkemisti-kirjasta. Se kirja kuuluisikin koulussa luettavaksi yläasteella tai lukiossa.

Puuhaa on täällä maalla riittänyt ja välillä töiden määrä hirvittää. Mutta töiden monipuolisuus, luonnon läheisyys ja raikas ilma pitävät stressipeikot loitolla. Täällä luonnon helmassa todella näen selvästi kaupungin ja maaseudun eron. Kaupunki ei ole kertakaikkiaan ihmiselle sopiva ympäristö. Se tuntuu lähinnä slummilta kun ihmiset asuvat betonilaatikoissa kuin häkkikanat tuntematta naapureitaan. Kanat stressaantuu, ihmiset stressaantuu...

Märkiä unia

Seesteisyys on vain jatkunut selibaattini myötä. Tosin kahtena yönä olen nähnyt nyt kolmen kuukauden aikana märkiä unia. Vähän aika sitten näin myös unen, jonka lopputulos meinasi tulla märäksi mutta kesken unen tajusin tilanteen ja yliregaoiden heräsin. Olisin kyllä voinut herätä vain unessakin tietoisuuteen ja kävellä tilanteesta pois.

Ensimmäisessä unessani rakastelin koiran kanssa, mikä tuntui aika oudolta. Toisessa unessa minulle tuntemattoman naisen poikaystävä oli oikea vetelys ja nainen alkoi osoittaa kiinnostusta minua kohtaan. Uni oli kyllä kaikin puolin todentuntuinen ja miellyttävä.

En ota vakavasti noita tapauksia, koska rakastelu unimaailmassa (tai oikeassakin) on aivan eri asia kuin masturbointi. Rakastelu ei tuota pakonomaisia ajatuksia ja himoja yhtä herkästi. Onkin ollut oikein mieltä rauhoittavaa kun en ole kärsinyt kokonaiseen kolmeen kuukauteen niistä! Suosittelen selibaattia lämpimästi kaikille, joilla em. ongelmia esiintyy. Myös arjessa näkyy vaikutus: henkisyys ja hetkessä eläminen on lisääntynyt. Ajatusten kulku on myös vähentynyt huimasti. Toki syy voi olla elinympäristön vaihtumisessa luonnonläheisemmäksi.

Välillä nyt on tosin tullut pieniä yksinäisyyden tuntemuksia. Myös on tullut haaveajatuksia elämänkumppanista. En niitäkään rupea vastustamaan tai varta vasten toivomaan. Ajatukset tulevat ja menevät, samoin kuin tilanteet elämässä. Jos joskus sopiva ehdokas kumppaniksi tulee vastaan, niin se tapahtuu itsestään. Sitä ei tarvitse luoda väkisin.

Päivät kuluvat kaikenlaisia maalaistöitä tehdessä: puiden sahaaminen, halonhakkuu, ojien kaivuu, maan kääntäminen, sienestys, villivihannesten keruu... Ne kaikki ovat minulle meditaatiota ja unilääkettä. Kun päivän on tehnyt fyysistä työtä, niin ei varmasti tule uniongelmia.

Uhri

Aloitin opiskelut uudessa koulussa. Matkaa on melkoisesti täältä maalta käsin, mutta on se sen arvoista! Koulu on mahtava ja samoin ihmiset siellä! Opiskelu on rentoa, mukavaa ja kiinnostavaa. Olen päättänyt että opiskelen vain sitä joka kiinnostaa minua ja josta koen olevan hyötyä minulle. Mikäli koen toisin, läpäisen kurssin rimaa hipoen mutten pyri enempään. Tähän mennessä on näyttänyt siltä, että KAIKKi mitä koulussa opetetaan on kiinnostavaa!

Hieman tietoa kiinnostuksen kohteistani: luonto ja itsetekeminen. Eli olen kiinnostunut puutarhasta, marjastamisesta, sienestämisestä, puutöistä, kudonnasta, ompelusta, ruuanlaitosta, polttopuiden teosta, rakentamisesta, luonnonmukaisesta viljelystä, joogasta ja mietiskelystä. Todennäköisesti myös kalastamisesta. Nyt on puolukka aika ja puolukkametsä kutsuu! Harmi vain että polttopuut ja koulu vievät kaiken ajan ja viikon joogasarjakin pitäisi tehdä... Tänään ajattelin tehdä sen illalla. Pidän joogaamisesta illalla kuuden aikoihin, sillä aamulla olen niin pöhnässä että nukahtaisin kesken asanan!

Olen miettinyt hieman kohtaloani: olen juuri eronnut, ammatinvalintahaaveeni on nollissa ja muutenkin elämäni on melko yksinkertaista. Pitkään on mielessäni ollut kaipuu elää täysillä Korkeimmalle ja nyt tuntuu että kaikki on siihen valmista. Olen uhrannut itsen Jumalalle. Ennen uhrasin itseni ammattihaaveille, jotka olivat ympäristöni sanelemia, tai entisille ystävilleni tai tyttöystävälleni. Uhrasin itseäni myös televisiolle, tietokonepeleille, alkoholille, baareille ja perversioille. Vähän kerrallaan olen karsinut kaikki turhat pois ja olen saavuttanut melko seesteisen olotilan. Kun olen antanut nuo asiat pois olen vastaavasti saanut hurjasti lisää: aitoja ystäviä, luonnon ja lapsenomaista nautintoa. Palvelen Jumalaa palvelemalla lähimmäisiäni. Loistan olemukseni valoa niille, jotka ovat sille vastaanottavaisia. Samoin he loistavat omaa valoaan minulle.

Ihmiset uhraavat AINA itsensä jollekin. Miehelleen/vaimolleen, uralleen, televisiolle... lista on loputon. Silti nuo kaikki ovat ulkoisia määriteltyjä kohteita. Niille urhaaminen vangitsee, kun taas Jumalalle, Määrittelemättömälle, itsensä urhaaminen vapauttaa.

Tätä kirjoittaessa mieleeni hiipii ajatus, että kirjoitanko liian "ylitsevuotavasti"? Tunnen vain niin paljon iloa, että se tulvii bittiavaruuteenkin. Liekö sitten perisuomalaista perua sellainen vaatimattomuus ja hissuttelu?

Pohdiskeluja seksuaalisuudesta

Olen viimeaikoina miettinyt paljon seksuaalisuutta. Nyt kun olen elänyt jo melkein kaksi kuukautta selibaatissa, on helppo tarkastella sitä objektiivisemmin ilman vaaraa siihen hukkumisesta. Seksuaalisuus on ollut minulle pitkään mysteeri ja heikko alue. Erityisesti ongelmia on tuottanut siihen liittyvä moraali.

Lapsena hieman ennen murrosikää kuvittelin seksin ennemminkin läheisyydeksi: kosketteluksi, silittelyksi, halailuksi, suukotteluksi jne. Myös yhdynnän ajattelin tapahtuvan yhtä viattomasti ilman mitään roolitteluja tai seksikkyyksiä. Intiimit alueet olivat minulle vain alueita muiden joukossa, vaikkakin herkempiä sellaisia. Sitten murrosikäisenä ja sen jälkeen kuvioon astui halu ja himo. Aloin nähdä intiimit alueet enemmän mielikuvituksen kautta ja kun ennen haaveilin ihmisen miellyttävästä luonteesta, aloinkin haaveilla noista ruumiinosista. Aloin myös haaveilla kielletyistä, kiusallisista ja häveliäistä tilanteista. Näissä fantasioissa ilmenivät opettaja/oppilas, lääkäri/potilas ja muut vastaavat valtasuhteet. Aloin fantasioida myös seksistä sellaisten henkilöiden kanssa, joista en pitänyt tai jotka olivat muuten poikkeavia yleensä ihannetapauksena pidetystä. Fantasioissani ihmiset käyttäytyivät aina seksikkäästi, eli kokivat itsensä haluttaviksi ja samalla halusivat minua.

Nykyään pidän lapsen käsitystä rakastelusta paljon puhtaanpana ja aidompana kuin aikuisten. Aikuisten käsityksen voi eritellä seuraavasti:

• roolit ja valtasuhteet - mies/nainen, alistaja/alistettu, opettaja/oppilas...yms.
• ulkoiset elimet luonteen etusijalla
  
• seksikkyys - halun ja haluttavuuden tunne
• kielletyn tekeminen ja siveellisyyssääntöjen rikkominen
• tyydytyksen ja orgasmin tavoittelu
  

Tätä aikuisten käsitystä opettavat mainokset, tv-ohjelmat ja lehdet. Näissä medioissa näkyy miehiä ja naisia, jotka näyttävät haluttavilta ja jotka näyttelevät haluavansa katsojaa. He ovat ylpeitä, tyylikkäitä ja määrätietoisia henkilöiltä joita kaikki ihailevat. Esimerkiksi jos on joskus nähnyt Sinkkuelämää-sarjaa niin siinä pää- ja sivuhenkilöt ovat huolissaan vain tyydyttymisen maksimoinnista ja oman seksikkyytensä korostamisesta. Seksikäs katse lupaa ja viettelee, mutta ei anna mitään ellei saa sitäkin enemmän. Seksikkyys on kaupankäyntiä ja kilpailua, mikä selittää sen hurjan suosion nyky-yhteiskunnassa.

Haluava katse on manipulaatiokeino. Se hämmentää ja imartelee kohdettaan saaden tämän kokemaan itsensä haluttavaksi ja vastaavasti haluamaan lisää tuota katsetta. Näin kaksi ihmistä ruokkivat kumpikin himollaan toistensa seksikkyydentunnetta ja tämä kierre vetää heitä toisiaan kohti. Syntyy seksikkyyden käyttäytymiskaava josta poikkeaminen leimaa kyseisen henkilön tylsimykseksi. Mainostajat tietävät tämän ja käyttävät sitä hyväkseen. He luovat mielikuvaa henkilöstä joka tiettyjä tuotteita käyttämällä vahvistaa omaa seksikkyyden tunnetta. Näin seksikkyys on viety materiaan saakka. Vain tiettyjä tuotteita käyttämällä maksimoit seksikkyytesi. Mainoksissa naiset ja miehet viettelevät haluavalla katseellaan ja haluttavalla olemuksellaan katsojan. Katsoja himoitsee heitä ja tuo halu synnyttää tarpeen apionida mainosten ylläpitämää trendimaailmaa.

Manipulointi seksikkyyden avulla häiritsee erityisen paljon silloin kun sitä ilmenee normaalissa sosiaalisessa kanssakäymisessä. Ihmiset käyttävät sitä vaikka eivät olisikaan kiinnostuneita, mikä luo suurta hämmennystä. Erityisesti haluttava olemus synnyttää ihmisisten halun ja himon, vaikkeivät nämä olisikaan aidosti kiinnostuneita. Se aiheuttaa kiusaantuneen olon. Jotkut ihmiset eivät osaa ollenkaan kommunikoida vastakkaisen sukupuolen kanssa ilman seksikkyyden käyttämistä.

Lasten käsitys rakastelusta ei perustu kaksinaisuuksille tai itsekkäälle haluamiselle vaan pyyteettömälle antamiselle. Sitä voisi verrata kissan silittämiseen. Emme me kissaa silittäessämme halua siltä mitään mutta kuitenkin saamme siitä paljon mielihyvää. Samanlailla emme halua tai vaadi kumppaniltamme mitään mutta saamme kuitenkin paljon häntä hyväillessämme. Hyväily itsessään on palkitsevaa vaikkei hyväiltävä itse tekisikään mitään. Ainoa vaatimus on että hän ottaa hyväilyn vastaan. Mikäli hän ei ota, ei meidän tee mieli hyväilläkään. Niin luonnollista on lasten käsitys rakastelusta.

Muutto, ero ja selibaatti

Olen ollut nyt tahattomalla tauolla tämän blogini suhteen. Kesän nyt muutenkin viettää mieluummin ulkona kuin koneen ääressä. Syynä tosin on pikemminkin netin puuttuminen kuin että itsekurin olisi tarpeeksi vahva luopuakseni sen käytöstä.

Paljon on sattunut muutamassa kuukaudessa. Erosimme tyttöystäväni kanssa kun tämä löysi bilettämässä ollessaan uuden rakkauden kohteen. Ehdimmekin olla jo yli kolme vuotta yhdessä. Nyt tämä aika on mennyt prosessoidessa tuota tapahtumaa. Olen pyrkinyt siihen, etten katkeroituisi tai muutenkaan suhtautuisi tapahtuneeseen millään tavoin negatiivisesti. Mielestäni ihmissuhde on vapaaehtoinen asia, eikä mikään pakkopulla vankila. Olemmekin puhuneet monta kertaa, että jos toinen rakastuu johonkin muuhun tai haluaa muuten lopettaa suhteen, voi sen tehdä. Ainoa vaatimus on rehellisyys ja että tuo asian ilmi heti. Näin kävi omassakin tapauksessani, minkä takia en koe että entinen tyttöystäväni olisi pettänyt minua. Pettäminen tarkoittaa aina valehtelemista.

Ero tapahtui noin kaksi kuukautta sitten ja siitä hetkestä asti olen elänyt selibaatissa. En ole masturboinut, enkä edes ajatellut seksiä tai seksuaalisia asioita. Toki sellaisia ajatuksia on tullut mieleeni, mutta olen pyrkinyt heti tiedostamaan ne ja miettinyt niiden todellista luonnetta. Olen tavallaan koittanut suggeroida itseni näkemään totuuden sellaisista asioista suoraan, sen sijaan että tulkitsisin ne tottuttujen ja opittujen ajatusten ja tunteiden kautta. Seksi pelkällä fyysisellä olemuksellaan on nimittäin vain halun tyydyttämistä, joka aiheuttaa mielihyväntunteen ja lievän aallonpohjan.

Se voi toki olla henkistäkin, mutta itse henkilökohtaisesti koen tällä hetkellä hyväksi täyden selibaatin kunnes löydän ihmisen jonka kanssa voin pyyteettömästi rakastella. Tähän asti se on tuntunut onnelliselta ja seesteiseltä. Kun olen ennen yrittänyt tällaista ovat ne sortuneet ja tuottaneet voimakkaan vastareaktion. Jo tämä henkinen täyteyden tunne kannustaa jatkamaan selibaattia.